Suomen itsenäisyyspäivä 6.12.2006

  -ilon ja riemun juhla

Suomalaisen itsenäisyyspäivän viettoa parhaimmillaan nähtiin jälleen kerran, kun yhteiskuntamme kerma kokoontui presidentin linnaan. Yle todella satsasi juhlien kuvaamiseen tänä vuonna, sillä kansa pääsi aitiopaikalle paitsi itse linnanjuhlissa niin myös ravintola Teatterin jatkoille.

 

Otteita linnasta

Haastateltavien sektion nimeksi olisi sopinut "Sekalaiset sekopäät", sillä haastateltavat tuntuivat olleen jokainen joko omissa maailmoissaan tai puhuivat muuten vain päättömiä.

Pitkän linjan näyttelijä Lasse Pöysti totesi Suomessa olevan paljon hyvää, muun muassa sen, että täällä on korruptiota. Riitta Uosukainen ei vastatessaan enää muistanut haastattelijan esittämää kysymystä ja jutteli ummet ja lammet siitä miten mukavaa maalla on asua, vaikka aikaa menee toki Munkkiniemessäkin. Hän myös viisaasti totesi, että Helsingissä on pakko oikeastaan olla, sillä kaikki kulkuyhteydet kun menevät sen kautta.

Puolustuvaliokunnan puheenjohtaja Kauko Juhantalo oli ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen turvallisuuden tuli olla ensimmäisenä maanpuolustuksesta puhuttaessa. Tätä katsellessa oli hienoa olla Suomen kansalainen. Sai huomata, että nimenomaan Suomen maanpuolustus kiinnosti sen johtohenkilöitäkin.

Tuntuuko vain, vai olivatko kaikki haastatellut aivan pois itsestään? Kukaan ei ainakaan päästänyt suustaan mitään kovin järkevää.

Ravintola Teatterin antia

Hienoa, etteivät tv-lupamaksut todella menneet hukkaan, sillä varsinaisen lähetykseen jälkeen saimme tunnin ajan nähdä millaista linnan juhlien jatkoilla on. Varmasti parempaa kuin linnassa?! Jippii!

Saimmekin katsottavaa koko rahan edestä. Ehkä jopa enemmän kuin olisimme halunneetkaan.
Saimme muun muassa nähdä Jouni Backmannin raiskaavan Rauli Baddingin Fiilaten ja höyläten –kappaleen ja kuulla Mikko Alatalon mollivoittoista tulkintaa. Tietääpä sen ainakin, että jos laulajankyvyt antavat osviittaa poliittisesta kompetenssista niin kummallakaan miehellä ei ole mitään asiaa seuraavaan eduskuntaan.
Suomen politiikan eturiveihin paluuta tekevä Sauli Niinistö kertoi tunnelman linnassa olleen välittömän. Yhtä välitöntä se näytti olevan Teatterissakin. Jäyhät suomalaiset tuppisuut istumassa täysin valaistussa ravintolassa parhaat päällään. Tunnelma oli selkeästi sen verran katossa, että kuolleetkin olisivat varmasti ennemmin kuolleet uudestaan kuin saapuneet paikalle.

Haastattelijoiden toimesta illan kulku muotoutui pitkälti Naton ja turvallisuuskysymyksien ympärillä pyöriväksi. Tunnelma oli siis arvatenkin keveä kuin kimppu lyijykukkia.

Pelkästään "toimitusjohtajan" tittelillä liikenteessä ollut Laila Snellman oli ilmeisesti empiiristen tutkimustensa avustamana tullut sellaiseen tulokseen, että vaikka Helsingin kadut ovat iltaisin ja öisin autioita, niin siellä on silti kymmenittäin aggressiivisia alkoholisteja. Auliisti hän toi kantansa esiin myös Nato-kysymyksessä, josta hänellä ei, selkeästi puutteellisten tietojensa johdosta ollut mitään todellista tietoa. Hän piti Natosta puhumista tabuna eikä ilmeisesti ymmärtänyt, että vaikkei hän puhukaan Natosta, niin ei se siitä tabua kyllä tee. 
                                                       

Samassa pöydässä Snellmannin kanssa istunut kolumnisti Mattiesko Hytönen tarjoili ehdottomasti illan parhaan annin puheillaan turvattomuudesta. Hytönen nimittäin kokee turvattomuutta öisin nähdessään painajaisia ja ajatellessaan maailmanloppua. Hän totesi, että onneksi Suomessa on hyviä amatööriharrastajia, jotka huomaavat kaikenlaiset meteorit ennen niiden tuloa. Eikö kukaan ole kertonut hänelle, että Armageddon on elokuva, EI dokumentti?

Pöydässä istunut yhteiskuntafilosi oli ainoa, joka tiesi mitä puhui. Hän perusteli kantansa eikä laukonut mutu-tuntumalta omia mielipiteitään. Kyseessä olevan pöydällisen puheet elämän päättymisestä ja turvattomuudesta toivat mieleen kaikkea muuta kuin iloisen ja itsenäisen Suomen juhlatilaisuuden.

Suomen ensimmäinen yliopistotasolla koulutettu turvallisuusekspertti avasi hänkin sanallisen arkkunsa toteamalla, että "Turvallisuus on tunne". Se on tunne siitä, että olemme turvassa.  

Hytönen oli samaa mieltä, vaikkei hän selkeästikään tuntenut oloaan turvalliseksi missään, edes unissaan.

 

Ravintolan pihalla haastatelluista ihmisistä ei heilläkään ollut kellään mitään varsinaista sanottavaa. Yksinäinen kansalaisaktivisti ilmaisi mielipiteitään useaan otteeseen, sillä pihalla ei ravintolahenkilökunnan lisäksi ollut juuri ketään. Ei edes niitä paljon puhuttuja mielenosoittajia.

Suomen kansallisaate

Summa summarum: Itsenäisyyspäivä = siniristilippu, linnan juhlat, melankolia, alkoholi, sekä tosikkomaisuus höystettynä mollivoittoisella musiikilla.  Onpa mieltä ylentävää.

                                           

Tällaisesta juhlimisesta minä en halua osaa enkä arpaa. Juhlan masentavuus johtui paitsi haastattelijoiden kysymyksistä myös juhlijoista itsestään. Oli suorastaan masentavaa katsoa, miten Suomessa juhlitaan ns. paremman väen tasolla. Minkälaisen kuvan annammekaan itsenäisyydestämme paitsi toisille suomalaisille myös ulkomaalaisille? Suomalainen ei näköjään osaa olla ylpeä, ei edes omasta isänmaastaan. Ensi vuonna menen ennemmin vaikka juurihoitoon kuin katson linnan juhlia.

#salucard#